Olen usein pohtinut mieheni ja ystävieni kanssa, miksi ihmiset haluavat jakaa elämäänsä blogin kautta muille? En ole löytänyt tähän vastausta, mutta olen huomannut nyt äitiyslomalla ollessani, että käytän aikaa yhä enemmän lukiessani erilaisia blogeja. Yhä enemmän myös minua on alkanut kiinnostaa oman blogin kirjoittaminen. Miksipä en siis käyttäisi ylimääräistä aikaani blogin kirjoittamiseen? Mielestäni se on vallan mainio vaihtoehto esimerkiksi Internetissä "hengailuun" tai tv:n katselemiseen.

Olen kahden ihanan lapsen, 25-vuotias äiti ja vaimo ihanalle miehelleni Etelä-Suomesta. Perheemme yhteisenä harrastuksena on jenkkiautot, jotka jaksavat ihastuttaa ja vihastuttaa. Miehen kanssa syntyy usein erimielisyyksiä liittyen autoihin. Niin kuin monet tietävät, jenkkiautot ovat pääosin van-ho-ja, eivätkä siis virheettömiä. Tämän takia auton laittaminen on meillä aina ikuisuus projekti ja vie aikaa todella paljon. Tämän vuoden päänvaivana on ollut myös tallipaikan menettäminen, jonka takia jouduimme myymään neljä autoamme pois. Nyt hakusessa on oma omakotitalo ja kriteerinä täydelliseen kotiin olisi (mahdollisimman iso) kahden auton autotalli. Jos autotallia ei löydy, pitäisi tontilla olla ainakin rakennusoikeutta jäljellä, jotta saisimme autotallin pihaan. Tulevaisuuden  toiveena olisi, että tallissa joku päivä nököttäisi täydellinen Plymouth Satelite :)

Monet kritisoivat autoharrastusta ja kokevat tämän "kalliina ja turhana harrastuksena". Olen kuitenkin sitä mieltä, että harrastus se on tämäkin. Omilla rahoilla me tätä harrastetaan, joten ei ole kenenkään rahapussista pois nuo autoihin kulutettavat summat. Mielestäni V8-moottorin ääntä ei voita mikään!

                                          1968-ps-01.jpg

                                                             Netistä otettu kuva, jossa Plymouth Satelite 1968.

Parhaillaan olen äitiyslomalla reilu kuukauden ikäisen kuopuksemme kanssa. Jäätyäni äitiyslomalle töistä, lopetti esikoisemme samalla päivähoidossa käymisen. Näin ollen vietämme päivät kolmistaan kotosalla kun isäntä on töissä. Esikoinen on ollut todella kiltisti, eikä univajettakaan ole kertynyt. Äitiysloma on oikeasti tuntunut lomalta! Toisaalta pessimistinä olen varautunut jo tulevaan. Eihän kaikki voi mennä näin hyvin... kai tämä vielä kostautuu jollain tavalla? Toisaalta odotusaika ei ollut kaikista helpointa aikaa, koska lapsen niskaturvotus oli yli 5mm. Istukkanäytteellä poissuljettiin ensin kromosomihäiriöt ja tämän jälkeen ravattiinkin useissa ylimääräisissä ultraäänitutkimuksissa, koska lääkärien mukaan erilaiset sydänhäiriöt ja muut rakenteelliset olivat hyvinkin todennäköisiä. Loppujen lopuksi meille kuitenkin syntyi terve tyttö. Tosin eräs lääkäri kertoi, että vielä myöhemmin voisi "paljastua" jotain, joka selittäisi tuon niskaturvotuksen ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa. Toisaalta toinen lääkäri pyörsi tämän, joten tiedä siitä sitten.

Raskauden aikana minulle kerääntyi reilu 20kg lisäpainoa, joten yritän nyt kovin tiputtaa painoa nyt normaalilukemiin. Matkaa on vielä 9 kiloa. Olen käynyt pitkillä lenkeillä ja polkenut kuntopyörää sekä kiinnittänyt ruokavaliooni erikoista huomiota. Reilu viikko sitten harjoitteluun tuli hieman takapakkia kun minulle tuli "juoksijan polvi". Juoksijan polvi sai aikaan ärhäkän polvikivun, joka johtui ärtyneestä jänteestä. Nyt sitten olen parannellut jalkaa ja vetänyt lääkärin ohjeiden mukaisesti säännöllisesti Buranaa nassuun. Toivon, että jalka paranee lopullisesti seuraavan kymmenen päivän aikana, koska olen ilmoittautunut 20.1 alkavaan Fitfarmin Bikini Challengeen. Näin ollen myös kylkeeni tulleella uudella, melko isolla tatuoinnilla on myös kymmenen päivää aikaa parantua lopullisesti. Polven kipeytyminen oli täysin oma vikani, koska loppuraskaudesta en juurikaan enää liikkunut ja synnytyksen jälkeen sitten lisäsin harjoittelua äkillisesti.

Uskon, että pystyn noudattamaan ruodullisesti Bikini Challengen 10 viikon ruokavaliota ja harjoitteita, koska olen luonteeltani peräänantamaton. Liikuntataustaa minulla on pienestä lapsesta saakka ja muutamia sm-mitallejakin löytyy palkintokaapista mm. pitkänmatkan juoksuista. Kilpaurheilun lopetin tosin täysi-ikäisenä, koska menin tällöin vuodeksi armeijaan. Kilpaurheillessani kahta eri lajia samanaikaisesti, harjoituksia kerääntyi yleensä 9-12 krt/viikko.

Jos blogiani eksyy lukemaan joku, toivoisin kommentteja, mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Pahoittelen blogini tönkköä olemusta ja kuvien puuttumista. Enköhän opi näitäkin handlaamaan jossain kohtaa :)

 

-Trixie